tiistai 14. maaliskuuta 2017

Näyttelijä Kirsi Kärnä astuu Pariisin varpusen tarinaan

Näyttelijä Kirsi Kärnän ajanlaskussa Joensuun kaupunginteatterin Katri Helena eli kuu järven yllä, Rauman kaupunginteatterin Cabaret ja Rovaniemen Teatterin Piaf menevät peräkkäin. Kahdessa ensimmäisessä niistä hän on työstänyt isoja rooleja ja talvella 2017 on aika yhtä suuren haasteen, Piafin. 

- Katri Helena, Cabaret ja Piaf ovat isoja naisjuttuja. Vastuu niissä on samankaltainen. On keskushenkilö, jonka elämää eletään ja lauluja lauletaan. 

Kirsi on valmistautunut Piaf-illan päärooliin tutustumalla tarinoihin ja ihmisiin Edith Piafin ympärillä sekä hakemalla hahmon olemukseen piirteitä tosielämästä.

- Lainasin kirjoja ja luin kaiken, mitä kirjastosta löytyy suomeksi Piafista. Kuuntelin levyjä ja katsoin konserttitallenteita. Halusin tehdä paljon taustatyötä, koska kyseessä on oikea ihminen. On parempi tietää, millaisia ihmiset hänen elämässään olivat ja saada lihaa tekstin ympärille. Aineistosta löytyy pieniä juttuja, joita voi napata esimerkiksi hahmon fysiikkaan. Piafista on monta kuvaa, jossa on hänellä leuka ylhäällä. Hän oli pienikokoinen nainen ja ehkä koki itsensä pidemmäksi niin. 

Kun työryhmä pääsi harjoituksiin saakka, prosessi jatkui musiikkiharjoituksilla ja sovittamalla kappaleet siten, että ne kuljettavat kuulijaa halutusta tunnelmasta toiseen.  

- Biisit ovat iso osa esitystä, koska noin puolet ajasta on laulua. Soittimina meillä on piano, haitari, läskibasso ja marssirumpu. Sovittamisessa on oma hommansa. Me haluamme, että biisien oikea tyyli säilyy ja mietimme, miten ne vievät tarinaa eteenpäin. Laulut eivät ole iskelmiä vaan tarinoita ja kiteytyneitä helmiä, jotka ovat ansiosta päässeet klassikoiksi. 

Näyttelijän työhön usein kuuluu opetella roolihahmonsa taitoja. Kirsille Piaf-esitys tuo mukanaan ranskan kielen.

- Tässä on ranskaksi kaksi biisiä, joten kaikenlaisia haasteita löytyy. Lauluista on hyviä suomennoksia mutta kahden biisin kohdalla tuntui, että niiden täytyy olla ranskaksi. Ajattelimme, että alkuperäiskielellä biisin tunnelma kiteytyy paremmin kuin suomennoksessa. 

Käsikirjoitus koostuu lyhyistä kohtauksista, joissa hahmot Edithin rinnalla vaihtuvat. Tarinan päähenkilön polku on alkanut kovasta lapsuudesta ja sitä on vienyt intohimo laulamiseen, esiintymiseen ja läheiseen ihmissuhteeseen. Toistuva teema on yksinäisyys ja sitä pakeneminen. 

- Esityksen kertojahahmo haluaisi kertoa tapahtumat kauniisti. Edith itse ei halua puhua niistä niin, eikä välitä jalustalle nostamisesta. Mutta hän oli kova kertomaan tarinoita. Hän esimerkiksi on sanonut syntyneensä kadulla. Rue de Bellevillellä on talon kyljessä kilpi, jossa lukee Edith Piafin syntyneen sillä paikalla. Se tuskin on fakta mutta on tarinana jännittävä.

Kirsi Kärnä astuu rooliinsa Kaisa Myllärin tekemässä mittatilausperuukissa sekä teatterin puvuston vintage-vaatteissa. Hahmo on tunnistettava ja sitä rikastavat Kirsin näyttelijäntyö, tulkinta ja ääni. Katsoja pääsee näyttelijää lähelle nauttien esityksestä kellariteatterin ravintolassa. 

- Pyrimme pitämään Edithin ikonisen olemuksen tunnistettavana. Aäni on tietysti minun ja minulle jää tunne ja tarinat sekä se, mitä minä voin tehdä niille. Se on iso haaste mutta tartun siihen riemulla. Esitys ei ole konsertti vaan tavallaan nonstop-esitys, joka voisi loputtuaan alkaa vaikka heti uudelleen kertojan niin halutessa. Me herätämme henkiin Piaf-nimisen laulajan ja sen jälkeen päästämme hänet baarin nurkkaukseen odottamaan seuraavia henkilöitä, jotka haluavat kuulla hänen tarinansa.

*****
Astu sinäkin Piafin mukana pariisilaistunnelmaan Lappia-talon kellariteatteri Saivossa. Ensi-ilta on 24. maaliskuuta ja esitykset jatkuvat 24. toukokuuta saakka. Tarkemmat näytösajat löydät Rovaniemen Teatterin verkkosivulta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti