torstai 27. lokakuuta 2016

Elämä on esiintymistä

- Näyttelijä Marko Syysmaa kertoo ajatuksiaan esiintymisestä ja antaa vinkkejä jännittäjille



”Made eli matikka (Lota lota) on ainoa makeassa vedessä esiintyvä turskalaji. Madetta esiintyy sisävesissämme koko maassa ja kaikilla merenrannoilla.” Vaikka pidän kovasti kaloista, kerron tässä blogissa ajatuksiani näyttelemisestä. 

Kun näyttelemistä opetetaan, eräs tärkeimpiä havaintoja on esiintyminen ihmisen perustaitona. Kutsuisin sitä olemisen perusmuodoksi. Ihmisten olemisen tarkkaileminen on tärkeä opetusmetodi, johon oppilaita harjaannutetaan. Tavoitteena on henkilön käyttäytymistä tarkkaillen saada mahdollisimman perusteltuja vastauksia mieleen juolahtaviin kysymyksiin; kuka, mitä, mistä, minne, miksi, miten. Muokata vastaukset toiminnaksi ja edelleen itselle vierasperäiseksi materiaaliksi roolia varten. 

Samaan tapaan normaalissa kanssakäymisessä sopeutamme esiintymistämme olosuhteiden mukaan. Työpaikan palaverit, harrasteporukan pikkujouluissa lausuttu runo, kaverille kerrottu vitsi, pikaluento lapsille hiljaisuuden merkityksestä tai puhe sukujuhlissa ovat ilmeisiä esiintymistilanteita. 

Normaalioloissa emme esiinny sydän tunteista vereslihalla mielihalujamme ja luonnollisia tarpeitamme estottomasti tyydyttäen. Omina itsenämme olemme yksin pimeässä ja silloinkin vain, kun emme pohdi, miten joku asia pitäisi esittää tullakseen ymmärretyksi. Silloin, kun emme keskity hiomaan elinikäistä rooliamme, jolla on oma nimemme. 

Tutkimuksen mukaan inhimillisessä kanssakäymisessä on seitsemän prosenttia sanallista viestintää. Kertomisen tavalla on järisyttävä merkitys. Valehteleminen panee ihmisen esiintymistaidot todelliselle koetukselle. Hitlerin sanoin: jos kerrot riittävän suuren valheen ja toistat sitä riittävän usein, ihmiset alkavat uskoa sitä.

Minkälaisen roolin otamme yhteiskunnassa, maailman ja universumin kansalaisina? Miten me roolin esitämme? Haluammeko kehittää sitä ja tulla siinä hyviksi vai odotammeko maailman muuttuvan paremmaksi? Esiintyminen ei ole vain omien tunteiden ja ajatusten ilmaisua vaan ennen kaikkea yritys lähestyä ja ymmärtää toista ihmistä.

Jos esiintyminen jännittää, esiinny

- Kaikki ihmiset jännittävät esiintymistä. Mitä jos minulla ei olekaan asiaa kenellekään? Mitä jos tuhlaan kuuntelijoiden aikaa? Ajan haaskaaminen on anteeksiantamaton teko, koska aikaa ei saa takaisin.

- Jännittäminen ei ole vaarallista vaan inhimillistä. On helpottavaa ajatella, että vastaanottaja yleensä toivoo parasta ja on esiintyjän puolella. Hänkään ei halua tuhlata aikaansa. 


- Jännitys on voimakas pelkoreaktio, joka saa adrenaliinin virtaamaan. Ihminen tiedostaa sisäisiä ja ulkoisia impulsseja, joita hän ei normaalitilanteessa huomioi. Aistit terävöityvät ja ihminen on tietoisempi itsestään ja esiintymisestään. Aivot ovat jännittyneet ja ylivirittyneet. 


- Jännityksen takia ihmistä uhkaa kaksi vahvaa viettiä, jotka tuhoavat esityksen. Ihminen voi alkaa varoa virheitä ja toivoa, ettei kukaan huomaisi tai muistaisi mitään. Silloin esiintymisestä ei ole iloa itselle eikä muille. Tai esiintyjä voi olosuhteita huomioimatta ja vastoin harkintaansa tai suunnitelmiaan yrittää tehdä maailmanennätyksen, olla maailman paras. Silloin hän keskittyy itseensä, eikä asiaan ja vastaanottajaan. Tulee kierre. Hän tiedostaa itsessään koko ajan enemmän impulsseja ja kauhu lisääntyy. 


- Jännityksestä ei ole tarpeellista päästä kokonaan eroon kovettamalla itseään ja vähät välittämällä muista, koska on hyvä asia huomioida yleisö ja arvostaa toisten ihmisten aikaa.


- Jännitystä oppii hallitsemaan harjoittelemalla esiintymistä. Itseään voi rauhoittaa keskittymällä asiaan, vastaanottajaan ja vastaanottajan kuuntelemiseen. Esiintymään oppii esiintymällä ja taitoja voi kehittää ohjatuilla harjoitteilla. 


Marko Syysmaan esiintymistä näet teatterimme Tulitikkuja lainaamassa -komediassa ja Joulutarinassa. Tutustu näytelmiin verkkosivuilla www.rovaniementeatteri.fi/ohjelmisto/esitykset.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kohtaa teatteriohjaaja mustan komedian takaa

Ohjaaja Eljas Liinamaan on saanut Rovaniemelle puhelu Kari Väänäseltä.

- Vänä soitti puolitoista vuotta sitten ihan puskista. Minulla on hirveän vähän periaatteita elämässä mutta jos Kari Väänänen soittaa kysyäkseen tuletko pohjoiseen, pitää sanoa joo, Eljas Liinamaa virnistää.  

Eljas on aloittanut Rovaniemen Teatterissa kiinnitettynä ohjaajana, vaikkei ollut ajatellut töiden takia juurtua minnekään. Ohjaaja on kotoisin Keravalta mutta tuntee Rovaniemen näyttelijä Pirjo Leppäsen kautta ja edelleen Rovaniemen Teatterin lastennäytelmä Iso Kiltti Jätin ansiosta.

- Minulla ei ollut kiinnityshinkua vaan ajattelin, että teen töitä vaeltavana ohjaajana. Rovaniemen Teatteri on kiinnostava kokonaisuus. Olen tutustunut taloon 15 vuotta sitten Pirjo Leppäsen kautta. Ja viime keväänä minut kutsuttiin tekemään pikapaikkaus ohjaajana Iso Kiltti Jätissä. Aikataulu oli absurdin tuolla puolen, koska ensi-iltaan oli vain kolme viikkoa. Teatteri tuli tutuksi hyvällä tavalla poikkeusoloissa. Kiire tietysti oli mutta reissuväsymistä ei ollut havaittavissa. Jengillä riitti venymistä ja huumoria. 

Eljas on valmistunut ohjaajaksi 2014 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Hän on ehtinyt työskennellä Kansallisteatterissa, Jyväskylän kaupunginteatterissa sekä omalla ryhmällä Varkaudessa ja Sodankylässä. Ohjauksen suunnittelun Eljas aloittaa lukemalla käsikirjoituksen ja antamalla ajatusten virrata lenkillä tai halkoja hakatessa. Hän nauttii yhteistyöstä ja haluaa rikastuttaa mielikuviaan toisten ihmisten näkökulmilla. 

- Luen käsikirjoituksen ensin fiilistellen läpi kuin minkä tahansa kirjan. Jätän sen päähän kuplimaan ja tartun tekstiin viikkoja myöhemmin. Teksti on tuttu mutta sen lukee eri tavalla. Alan prosessoida esitystä, mikä tapahtuu parhaiten lenkillä, halkoja hakatessa tai imuroidessa. Kaipaan pian mukaan toisia taiteilijoita, silmiä, aivoja ja sieluja. Päässäni on maisema, missä juttu menee. En tee tarkkaa kuvaa, joka kloonattaisiin teatterissa vaan olen kiinnostunut siitä, mitä toiset ajattelevat. Tavoitteena on, että oppisin maailmasta tai muista ihmisistä jotain uutta ja olisin eri henkilö, kuin ennen näytelmän tekemistä. En halua käyttää ihmisiä muovailuvahana ja kahta kuukautta työaikaa oman mielikuvani toisintamiseen. Miksi vaivautua tekemään näytelmää, jos se on jo täydellisenä päässä? 

Tänä syksynä Eljas on ohjannut Rovaniemen Teatterille näytelmän Täti ja minä. Jatkossa hän työskentelee enimmäkseen uusien käsikirjoitusten parissa. Paikallisuus ja pohjoisuus kiehtovat.

- Minua kiinnostavat ensisijaisesti uudet tekstit Suomesta ja ulkomailta. Pidän korvat auki oman sukupolven kirjailijoiden tuotantoon, josta löytyy paljon kiinnostavia aiheita. On tietysti lisäarvo, jos käsiin putkahtaa täkäläisiä, maakunnan historiasta kumpuavia kirjoituksia. Niiden kautta voi ymmärtää, miten mennyt vaikuttaa paikalliseen mentaliteettiin.

Ohjaajan vapaa-aikana aivoissa prosessoituu suunnittelu tulevaan näytelmään. Joskus mieli täytyy nollata ja siihen hommaan ovat omiaan pihatyöt ja mökin lämmitys. Pidemmällä vapaalla Lapin kairat kutsuvat.  

- Olen sisämaaihminen, viihdyn hyvin metsässä ja tunturissa. Seuraavalla lomalla haluaisin tehdä vaelluksen pohjoisessa. Minulla on myös musiikkiharrastus. Otan pianon kausittain käsittelyyn ja joskus askartelen sävellysmuotoista puuhaa. Olen ollut 15 vuotta mukana 10–12 -henkisessä laulu- ja soitinyhtyeessä. Tosin nykyinen tuhannen kilometrin etäisyys vähän rajoittaa tapaamisia.

Lappilaistuneen teatterintekijän kädenjälkeä pääsee tänä talvena näkemään esityksessä Täti ja minä. Hän on jo siirtynyt suunnittelemaan uutta näytelmää, jonka nimi jääköön vielä salaisuudeksi. Tädin ja minän kohtaat Rovaniemen Teatterin pienellä näyttämöllä tai Alueteatterin vieraillessa Lapin kuntien kouluilla ja kulttuuritaloilla. Rovaniemen esitysajat löydät verkkosivulta www.rovaniementeatteri.fi/ohjelmisto/esitykset/tati-ja-mina ja kiertueen esitykset sivulta www.rovaniementeatteri.fi/ohjelmisto/kiertueet.