Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Kumisevan hangen huminaa päässä, kertoo Pirkko Arstila

Kuva
Mistä kaikki alkoi Käsikirjoituksen aihio alkoi kehkeytyä Dalvadasin kylässä Tenon varrella. Se on niin pikkiriikkinen kylä, että autoilija suhauttaa sen ohi minuutissa.  Tunturikoivujen lehdet kiiltävät hopealantteina ja Norjan tunturien takana vyöryvät mahtavat pilvilinnat. Dalvadas eli pitkään vielä 60-luvulla omissa oloissaan ja Turun Yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitos on kerännyt sieltä folkloristiikan aineksia kuten uskomuksia, tarinoita ja perinnetietoutta. Ihmiset kertovat yhä tarinoita, he kuulevat ja näkevät ”etiäisiä”. Eräänä aamuna vanha emäntä valitti pihalla, ettei ollut pystynyt nukkumaan, koska ”koskeen hukutetut äpärät parkuivat koko yön”. Kerran vanha mies kertoi nähneensä kuolleen metsästyskaverinsa hiihtäneen talvella vastaan. Dalvadasista ajoin usein Karigasniemelle ”Kalastajan majataloon”,  ”Pohjolan Tijuanaan”. Baaritiskillä huudettiin suomeksi, norjaksi, ruotsiksi ja kaikilla saamen kielillä. Tunsin olevani Villin Pohjolan filmauksessa, tällä etelä

Mahdollisuus päästä toiseen maailmaan, sanoo Marja Selin

Kuva
Marja Selinille kulttuuriharrastus kuuluu jokapäiväiseen elämään. Teatterin lisäksi hän käy konserteissa, tanssiesityksissä ja oopperassa sekä tekee teatteriretkiä ystäviensä kanssa Ouluun, Tampereelle, Helsinkiin ja ulkomaille säännöllisesti. ”Olen aina ollut kiinnostunut kulttuurista. On ollut automaatio käydä esityksissä. Se on harrastus ja yhdistää samanmielistä ystäväpiiriä, joka on ollut koossa jo 40 vuotta.”  Kiinnostus teatteriin on perua äidiltä, jonka kanssa Marja kävi katsomassa esimerkiksi rovaniemeläisten muistamat 60–70 -lukujen Viulunsoittaja katolla -musikaalit. Harrastus kulki mukana Turkuun opiskeluaikaan, josta on erityisesti jäänyt mieleen Lapualaisooppera. Nykyisin tie vie joskus teatteriin yksinkinmutta yleensä Marja järjestää menoja ystävilleen. ”Olen yleensä se, joka soitan ja haen liput kaikille.” Marja vie myös lapsenlapsiaan teatteriin ja on iloinen siitä, että muut perheet tekevät samaa. ”Lastenlapset ovat oppineet käymään. Siitä saa jo elämyksen, kun näk