torstai 25. kesäkuuta 2015

Vastapainoa, tietää Hannu Raasakka

Kun harrastaa sählyä, hirvenpyyntiä, kuntonyrkkeilyä ja jonkin verran raveja, ehtiikö vielä käydä teatterissa? Kyllä ehtii ja monta kertaa vuodessa, etenkin kun on kyse Hannu Raasakasta, Rovaniemen Teatterin vakiokatsojasta. Hannu hakee teatterista vastapainoa. ”Minulle teatteri on ennen kaikkea vastapainoa hektiselle elämänmenolle, johon kuuluvat työt, lapset, täydennysopiskelu ja harrastukset.”

Ensimmäisenä näytelmänään Hannu muistaa Hiirenloukun, jonka hän kävi Sodankylästä saakka koulun mukana katsomassa. Sittemmin Sodankylä jäi, Rovaniemestä tuli kotikaupunki 1991 ja teatteriharrastus löytyi 2000-luvun alussa. ”Sen jälkeen olenkin vieraillut teatterissa taajaan, useita kertoja vuodessa. Otan myös lapseni mukaan teatteriin aina kun sopivia esityksiä heille on tarjolla.” Hannu käy myös Konttisen kesäteatterissa vuosittain ja katsastaa paikkakunnan muunkin teatteritarjonnan. Syyksi hän kertoo ajatusten tuulettumisen. ”Teatterissa käyminen avartaa ajattelua. Muutenkin arvostan esiintyviä taiteilijoita ja ihailen heidän lahjakkuuttaan ja heittäytymiskykyään.”

Hannu kaipaa katsomoihin yleisöä ja lavalle improvisaatiota sekä lastenteatteria. ”Miehetkin pitäisi saada jotenkin houkuteltua teatteriin. Vuoden avajaiset, eli Kevät- ja Syyssikermät ovat hyviä ennakkoesityksiä. Improvisaatiota olen aiemmin toivonut ja nythän sitä on ollut tarjolla. Toivottavasti improvisaatioillat jatkuvat. Kiviä taskussa -näytelmästä pitäisi saada uusintakierros, tai ainakin vastaavaa huikeaa hulluttelua. Ja lapsille voisi olla enemmänkin tarjontaa.”

Kiviä taskussa on jäänyt teatterikatsojan mieleen lähtemättömästi. ”Kaikkien aikojen suosikkini on varmaankin Kiviä taskussa -näytelmä. Sen kävin katsomassa Rovaniemellä kahdesti tai peräti kolmesti ja Helsingissäkin kerran! Sen kun näkisi vielä joskus.” Hannun toive on toteutumassa, koska Helsingin kaupunginteatterin Kiviä taskussa kera Martti Suosalon ja Mika Nuojuan vierailee Rovaniemellä 16.-17. marraskuuta. Hannu aikoo ehdottomasti olla silloin katsomossa ammentamassa tragikomediasta arkeensa vastapainoa.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Iso osa elämää, kertoo Leila Herva

Vapaa-ajallaan urheileva ja arkena te-toimistossa palveleva Leila Herva on harrastanut teatteria lapsuudesta saakka. Ensimmäisenä teatterikokemuksenaan hän muistaa Viulunsoittaja katolla -musikaalin vuodelta 1969. Äiti vei Leilaa katsomoon, jonka jännittävä tunnelma sai hänen kiinnostuksensa heräämään ja säilymään. ”Musiikki ja muu tempaisivat mukaansa.”, Leila kertoo. Kouluaikaan Leilalla oli äidinkielen opettajana Liisa Aunio, jonka mies näyttelijä Orma Aunio kävi ohjaamassa Leilaa koulutovereineen näytelmäkerhossa. Muistoista löytyvät muun muassa kuninkaan rooli ja ohjaajan pitkänokkaiset kengät, jotka naurattivat teinityttöjä. Jännityskerrointa lisäsi se, kun kerho pääsi ohjaajansa myötävaikutuksella esittämään Kiljusen herrasväkeä oikeaan teatteritaloon. 

Vuosien jälkeen Leila on nähnyt Rovaniemen seuraavatkin Viulunsoittajat 1979 ja 2004. Nykyään Leilan teatterikausi alkaa jo ennen kuin näytökset pääsevät käyntiin, kun hän tutustuu tarjontaan mediasta ja avajaisista. ”Kevätkimarat ja Syyssikermät ovat tosi hyviä. Niissä vähän pääsee jyvälle, mitä kausi pitää sisällään.”, Leila kiittää. Hän on mieltynyt lauantain päivänäytöksiin, joissa hän käy yksin tai samanmielisen ystävän kanssa. 

Millaiseksi hänen makunsa on sitten ajan saatossa muotoutunut? ”Olen pääsääntöisesti ollut tyytyväinen kaikkeen. Tykkään musikaaleista ja vakavammastakin teatterista, joka laittaa miettimään. Mutta on myös tärkeää saada nauraa.”, Leila kuvaa. Teatterin suurkuluttajana hän saattaa katsoa mieleiset näytelmät useampaankin kertaan. Sellaisesta on esimerkkinä musiikkinäytelmä Soittokielto. Toinen mieleen jäänyt musiikkinäytelmä on Molli Jori, joka kosketti ja sisälsi omasta lapsuudesta tuttuja lauluja. Myös Leiri maailman laidalla on jäänyt muistiin kuvatessaan osuvasti vankileirin oloja. Tuoreimmista näytelmistä ovat puhutelleet Mielensäpahoittaja ja S.O.S., joka esitti yksinhuoltajan arkea, elämän kriisejä ja 12-vuotiaan näkökulmaa uskottavasti. ”Näytelmässä oli kosketuspintaa. Aihe oli tätä päivää ja saattaisi tapahtua missä päin maata tahansa.”, Leila pohtii. 

Leila Herva kokee teatterin vastapainoksi työlle. ”Saan siitä voimavaroja työtäkin ajatellen. Se auttaa nollaamaan samalla tavalla kuin liikunta.”, hän kertoo ja lisää saavansa myös uusia ajatuksia, joita kerrata jälkeenpäin itsekseen ja teatterituttavien kanssa. Harrastuksena teatteri on hänelle sopivan sosiaalista. ”On kiva, kun näkee erilaisia ihmisiä. Teatteriin on helppo mennä. Kun on tullut henkilökunta tutuksi, sitä tuntee olevansa tervetullut.”, Leila kuvaa. Hän summaa vielä, että teatterilla on hänelle suuri merkitys. ”Se on iso osa elämää, tosi tärkeä. Teatteri on mielestäni eri-ikäisten ja monenlaisten ihmisten kohtaamispaikka. Toivoisin, että ihmiset menisivät rohkeammin katsomaan ja näkisivät mitä on tarjolla.” Otetaanko Leilan vinkistä vaarin? 

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Mahdollisuus laajentaa maailmankuvaa, kertoo Tuija Kauppinen

Hyvinvointiyrittäjä Tuija Kauppisen kalenteria voi kutsua monipuoliseksi. Nainen on yrittäjä, toimittaja ja ravintovalmentaja, joka pitää vastaanottoa, tekee markkinointiviestintää, antaa luentoja sekä kirjoittaa kolumneja ja blogeja. Aktiivisesta arjestaan huolimatta hän löytää aikaa teatterille. ”Käyn katsomassa kaikki näytelmät, joita on tarjolla. Mies sanookin minua teatteritantaksi”, Tuija nauraa. Mieleen tulee kysyä, mikä saa liikkuvan ihmisen pysähtymään teatterissa. ”Minusta teatteri pysyy vahvana, kun siellä käydään. Haluan laajentaa omaa maailmankuvaani.”, Tuija kuvaa harrastustaan. 

Kiinnostus teatteriin hänellä heräsi jo kouluaikoina. ”Ensimmäiset näytelmät muistan Joensuusta ala-asteelta. Jo silloin teatteri oli kivaa. Opiskeluaikana Savonlinnassa kävin myös katsomassa kaikki esitykset.” Sen lisäksi, että Tuija on vakiokävijä Rovaniemen Teatterissa, hän seuraa esityksiä myös muualla Suomessa. ”Käyn mielelläni Helsingissä, Oulussa ja Kemissä, jos vain aikataulut sattuvat täsmäämään. Ja kesäteatterin katson joka vuosi.” 

Seuranaan Tuijalla on useimmiten hän itse, mies tai äiti. ”Käyn aika paljon yksin, koska nykyään on vaikea löytää kaikille sopivaa aikaa. Teatterilla kuitenkin törmään melkein aina tuttuihin, joiden kanssa pääsee juttelemaan väliajalla.” Tuija lähtee mieluummin kulttuuritapahtumiin kuin muihin rientoihin, koska ne ovat mielekäs tapa viettää aikaa yhdessä. Seura valikoituu esityksenkin perusteella. ”Olen yrittänyt avartaa äitini makua ja hän lähteekin avoimin mielin. Miestä taas kiinnostavat erilaiset, perinteistä poikkeavat, kokeellisetkin näytelmät. Esityksen jälkeen vertailemme tuntemuksia.”

Tottunut katsoja ei ole saanut kyllikseen vaan löytää aina kokemuksia. Ensisijaisesti Tuija lähtee laventamaan maailmankuvaansa ja nauttimaan. ”Parhaimmillaan teatteri on elämyksiä, joilla pääsee pois arjesta. Siellä tulee osaksi näyttämölle rakentuvaa maailmaa. Se vapauttaa ajatuksia samalla tavalla kuin liikunta.”, Tuija kertoo. Hän hyödyntää teatterin erikoisaloja, esiintymistaitoa ja tarinankerrontaa myös ammatillisesti. Kirjoittaja-luennoijalle on kiinnostavaa nähdä, miten tiettyä teemaa, esimerkiksi ilmastonmuutosta voi käsitellä teatterin keinoin. ”Luennoin paljon ja saan palautetta siitä, että puhun kansantajuisesti ja hauskasti. Teatterista saan draaman kaarta työkalupakkiini.” Teatterinystävä on myös oppinut tuntemaan kulttuurin ammattilaisia, joihin on matala kynnys ottaa yhteyttä. ”On kiva mennä juttelemaan näyttelijöille heidän työstään ja siitä, miten näytelmä kasataan.”

Tuija Kauppinen haluaa lähettää kiitoksia Rovaniemen Teatterin asiakaspalvelulle, jossa kaikki hoituu. ”He ansaitsisivat mitalin, jos eivät ole sellaista jo saaneet”, hän kiittää. Muista palveluista ovat jääneet mieleen teatterin jalkautuminen tapahtumiin ja evakkotilojen kompaktit tilat sekä Eturivi-klubi, jossa keskusteltiin esiintymisestä ja esiintymisjännityksestä. ”Teatteri on tehnyt itsestään helposti lähestyttävän. Väistötiloissa on päässyt tosi iholle ja nähnyt näyttelijästä jokaisen ilmeen ja hikipisaran.”

Kiitosta Tuijalta saavat myös lastennäytökset sekä yhteistuotannot, jotka hyödyntävät lähes koko kaupungin osaamista. ”On hienoa päästä lasten maailmaan. Esitykset tehdään hyvin on, ne ovat pääsääntöisesti hauskoja ja antavat opetuksellisesti paljon”, hän miettii. Parhaiten Tuija muistaa näyttävän Viidakkokirjan, Kemijoen historiaa avanneen Mustan joen sykkeen sekä omaa elämää sivunneen Mielensäpahoittajan. Lisäksi Grönholmin metodista hän on päässyt vertailemaan erilaisia versiota nähtyään sen suomeksi ja ruotsiksi. Teatterin katsojaksi hänen suosikkilistansa on eittämättä monipuolinen ja kuvastaa ennakkoluulottomuutta. ”Menen sinne ja katson mitä tulee, tykkään tai en. Aina saan itselleni jotain.”, Tuija vakuuttaa.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Oma tunnelmansa, kertoo Sirpa Vuolio

"Teatterissa mieli rentoutuu."
Rovaniemeläiselle Sirpa Vuoliolle teatteri on yksi hivenaineista. Vai mitä ajattelet ihmisestä, joka astuu katsomoon yli kymmenen kertaa vuodessa? Sirpa on kasvanut teatteriin ja on lapsesta saakka tottunut seuraamaan esityksiä. Suvusta löytyy taiteilijasieluja ja yksi heistä, isotäti Regina vei sukulaistyttöään vanhalle teatteritalolle 70-luvulla.

Nykyään Sirpa aloittaa teatterivuotensa avajaisissa kokeilemalla, mikä tarjonnasta vaikuttaisi kiinnostavimmalta. Kuitenkin kaikki käy. ”Katson pääsääntöisesti kaikki näytelmät”, Sirpa kertoo. Teatteriin on mukava mennä hyvässä seurassa. Sirpa on vienyt mukanaan omaa poikaansa kavereineen sekä vanhempiaan ja ystäväporukkaa. Myös työpaikalta on joskus irtauduttu teatteriretkelle. Yleensä Sirpa saa ajatuksen lähteä ja vetää muut mukanaan. ”Toki yhdessä valitaan, mitä mennään katsomaan ja milloin.”, nauraa Sirpa.

Mikä sitten saa hänet käyttämään aikaansa teatteriin moninkertaisesti tavallista suomalaista enemmän? ”Teatterista tulee hyvä ja rentoutunut mieli. Jotkut esitykset jäävät puhuttelemaan ja jotkut naurattavat vielä jälkeenpäinkin.”, teatterinharrastaja kuvailee. Parhaimmat muistot hänellä on lempimusikaalistaan Sound of Music, upeasta Marilynistä, samoin kuin Soittokiellosta. Myös lastennäytelmät ovat jääneet mieleen. ”Lastenjutut tehdään Rovaniemen Teatterissa täysillä. Ihania ovat olleet esimerkiksi Viiru ja Pesonen, Sammakkoprinsessa ja Kuningas Ei.”

Sirpa löytää kaikista esityksistä jotain erityistä. ”Näytelmissä on omalla laillaan aina joku oma juttunsa, vaikka kaikki eivät huippuja olisikaan. En ole kertaakaan lähtenyt kesken pois. Teatterissa on oma tunnelmansa.” Veisikö joku joskus Sirpan sinne?