Tekstit

Ohjaaja-dramaturgi laittaa teatterilla hännät heilumaan

Kuva
Rovaniemen Teatterin Tieva-näyttämöltä on kajahdellut kevään aikana haukahtelua ja ulvontaa. Onko teatteri perustanut kennelin? Ei sentään. Ohjaaja Sorjonen siellä vain on koulinut teatterin näyttelijöistä pesunkestäviä koirankoltiaisia. Ohjaaja ja dramaturgi Johanna Sorjonen istahtaa hyväntuulisena haastattelupenkkiin. Takana on tiukka harjoituskausi Seitsemän koiraveljeksen parissa. Nyt teos on valmis. Lapsille suunnattua musiikkinäytelmää esitetään huhti-toukokuun ajan suurella näyttämöllä. Sorjonen on laatinut Rovaniemen Teatterille Mauri Kunnaksen rakastetun lastenkirjan pohjalta uuden näytelmätekstin. Miten kuopiolainen ohjaaja on päätynyt versioimaan juuri tämän tarinan? – Kolme vuotta sitten dramatisoin ja ohjasin Koirien Kalevalan Kokkolaan. Silloin heräsi ajatus myös Seitsemän koiraveljeksen tekemisestä. Kun toiminnanjohtaja Sari Alatalo pyysi minua ohjaamaan Rovaniemen Teatterille lastennäytelmän, ehdotin hänelle ideaani koiraveljeksistä, ja hän innostui. Sorjone

Oikean elämän joulupukki rakastaa yhteistyötä teatterin kanssa

Kuva
Rovaniemi on lempeä kaupunki, ainakin jos huomaa sen, että kaupunki tarjoaa rovaniemeläisille asukastupatoimintaa. Tupa löytyy kauppatorin laidalta. Mitä siellä tapahtuu ja miten teatteri siihen liittyy? Annamme asukastupatyöntekijä Pasi Tarvaisen kertoa. ”Organisoin ruokajakelua. Meidän vapaaehtoiset hakevat ruuat kaupoista ja järjestämme niiden jakelun. Suunnittelen ohjelmaa ja meillä onkin tosi paljon toimintaa. Bingo on ruokajakelun jälkeen suosituin ohjelma. Siinä käy 20–40 ihmistä. Yritän järjestää mahdollisimman paljon kulttuuria, livemusiikkia ja teatteria, koska siitä tykätään. Teemme arvokasta yhteistyötä esiintyjien kanssa.” Yhteistyö Rovaniemen Teatterin ja asukastuvan kesken käynnistyi muutama vuosi sitten, kun teatterin silloinen yleisötyöntekijä Johanna Virsunen alkoi ohjata tuvalla Luovan kirjoittamisen ryhmää. Kokoontumiset olivat kaikille avoimia ja niihin muotoutui vakioporukka. Osallistujat innostuivat kirjoittamaan näytelmän, ja kun se valmistui, teatterin näyt

”Haluamme juhlia yhdessä yleisön kanssa” -toiminnanjohtaja Sari Alatalo

Kuva
”Meillä on tulevana vuonna monta aihetta juhlaan. Teatteri täyttää 70 ja kiertuetoiminta 50 vuotta. Me haluamme juhlia yhdessä yleisön kanssa ja ideoimme vuoteen tapahtumia ja yllätyksiä. Viemme juhlaa myös kiertueelle.”, Rovaniemen Teatterin toiminnanjohtaja Sari Alatalo paljastaa. Rovaniemen Teatterissa on meneillään vilkas sesonki. Papin perheen ja Hovinpohjan esitykset pyörivät ja Joulutarinan ensi-ilta on pian käsillä. Eila, Rampe ja Likka sekä Sammakon satumainen elämä kiertävät Lappia ja lisäksi Reissuteatteri vierailee hoivakodeissa. Kun siirrämme katseen tulevaan kevääseen, sieltä löytyy hulluttelua kartanoelämän kulisseissa ja lastenesitys kirjallisuuden merkkiteoksesta. Kyseessä ovat kauden ensi-illat Aateliskalenteri ja Seitsemän koiraveljestä. ”Aateliskalenteri on uusi ja hauska näytelmäteksti, ja käsittelee myös arvokysymyksiä. Määrittääkö ihmisen aseman se, mihin hän syntyy? Kun taas Seitsemän koiraveljestä on klassikkoteos ja yhdistää sukupolvia. Se pohjautuu Maur

Papin perheen ohjaaja Eljas: Kuka jää jäljelle?

Kuva
Rovaniemen Teatterissa saa 21. syyskuuta ensi-iltansa Minna Canthin Papin perhe. Draama on Sakari Hokkasen sovitus ja Eljas Liinamaan ohjaus. Käsikirjoitus valikoitui ohjelmistoon, kun teatterissa etsittiin suomalaisklassikkoa suurelle näyttämölle. Ohjaajan kurssikaverilta löytyi sopiva versio, joka myös natsasi Canhtin juhlavuoden kanssa. - Sakari Hokkanen, kurssikaverini Teatterikorkeakoulusta, antoi sovituksensa minulle luettavaksi. Hänellä on kirpeänraikas ote klassikkoteksteihin: esimerkiksi Aleksis Kiven Nummisuutarit muuttui Sakarin käsittelyssä Nummibodareiksi. Samalla sovitus kuitenkin tekee kunniaa alkuperäisteokselle. Ohjaajan mielestä Papin perheen teemat ovat erityisen ajankohtaisia. Vapaus on hänelle yksi näytelmän olennaisimmista pohjavireistä. - Jos ihmisen ei anneta kasvaa omaksi itsekseen, kuka silloin jää jäljelle? Papin perheen tarinassa syntyy jännitteitä siitä, että perheen äidin ja aikuisten lasten arvomaailmat ovat ristiriidassa keskenään. - On ollut

Ennen Hovinpohjan ensi-iltaa käsikirjoittajaa jännittää

Kuva
Käsikirjoittaja Esko Janhunen. Kuva Jussi Leinonen. Tämän jutun takana on nainen, tai montakin naista. Aloitamme ensimmäisestä, Rovaniemen Teatterin toiminnanjohtaja Sari Alatalosta, joka otti yhteyttä Esko Janhuseen ja kysyi, kiinnostaisiko Eseä kirjoittaa kellariteatteriin musiikkinäytelmä. Tietenkin kiinnosti.  -Tuttujen kappaleiden ja tarinan yhdistäminen musiikkinäytelmäksi on nasta teatterimuoto. Tiesin raamit. Pitää olla paikallinen aihe ja sellainen juttu, joka tapahtuu ravintolassa. Pyörittelin mielessä monia vaihtoehtoja, kunnes vaimo keksi, että laita näytelmä Hovinpohjaan. Se on historiallinen ja ainutlaatuinen paikka ja Hovinpohjan kautta pääsee käsiksi ajan musiikkiin. Kyllä kannattaa kuunnella fiksuja ihmisiä, Esko nauraa. Keväällä 2018 Hovinpohja lähti syntymään paperille henkilöiksi, tapahtumiksi ja repliikeiksi. Sitä ennen kirjoittaja oli kerännyt pitkän listan näytelmään sopivaa musiikkia.  - Kuuntelin hirveät määrät ajan musiikkia. Joukosta pomppasi

Ohjaaja Perttu Leinonen: Nyt unelma on toteutumassa

Kuva
Freelance-teatteriohjaaja Perttu Leinonen näkee vihreää. Tietysti siksi, että tämän blogin ilmestyessä kesä on kukkeimmillaan hänen kotikaupungissaan Helsingissä ja myös siksi, että hän on ohjaamassa Sammakon satumainen elämä -näytelmää Rovaniemen Teatteriin. Näytelmän päähenkilö on kovin vihreä niin ulkoasultaan kuin suhteessa rakastumisen tunteeseenkin.  - Sammakko on hämmästynyt monesta asiasta, mitä elämä pitää sisällään. Onneksi Sammakko on ratkaisukeskeinen ja urhea ja lähtee päätä pahkaa selvittämään, miten maailma toimii. Suurin seikkailu taitaa kuitenkin olla se, miten omien tunteiden kanssa tulee toimeen, kun sydämessä tuntuu jännältä, Perttu kertoo.  Rovaniemi ja Perttu Leinonen ovat toisilleen uusia tuttavuuksia. Perttu on tehnyt töitä aiemmin muun muassa Joensuun, Kajaanin ja Jyväskylän kaupunginteattereille sekä lisäksi monille teatteriryhmille. Hänen repertuaarinsa on ollut laaja, käsittäen esimerkiksi seikkailunäytelmä Merten gorillan, punk-musikaalin nimeltä T

Lavastaja seikkaili Amerikan kautta teatterilavoille

Kuva
Kirjailija Timo Parvelan Pate-hahmossa ja lavastaja Niina Suvitiessä on paljon yhteistä. Heistä löytyy samaa huimapäisyyttä, päättäväisyyttä ja reissuihmisen mieltä. Kun matkan lähtee ja sanoo sopivassa paikassa joo, voi päätyä aivan muualle kuin alun perin aikoi. Pate on ajautunut seikkailemaan Japaniin ja Niina puolestaan on lentänyt Turusta opiskelemaan Marylandiin tarkoituksenaan kisata ja urheilla telinevoimistelun yliopistojoukkueessa sekä opiskella näyttelijäksi. Hän kotiutui Amerikasta teatterilavastajana.  - Minulla oli haaveena tulla näyttelijäksi. Opiskelin Towson Universityssä näyttelijäntyötä puoli vuotta ja ymmärsin, ettei se olekaan minun juttuni. Otin kurssin teatterin suunnittelusta, lavastuksesta ja rekvisiitasta ja hoksasin se että tuntuu omalta alalta. Valmistuin lavastajaksi vuonna 2000. Suomeen palattuaan Niina lähti kyselemään teatterialan töitä kotikaupungistaan ja pian hän sai ensimmäisen työpaikkansa Turun Uudesta Teatterista, nykyisestä Linnateatterista